Nimetön

Joka ilta minä seisoin ikkunnalla ja huokailin
Sä et tullut taaskaan kotiin.

Mä pyydän anteeksi että huusin sulle
mutta mä olin joka vitun kerta huolissani.
Mä seisoin pahoina ja heikkoina hetkinä sun vierellä ja kannattelin sua pinnalla,
mutta sä et halunnut enää koskea.

Mä luotin ja rakastin, mutta miksen mä riittänyt?
Mä mietin vieläkin missä kohtaa mä tein väärän siirron, että mä en ollut enää ykkönen..
Mä palvoin, minä anelin maassa vaikka sinä petit jätit ja käytit..
Ikinä mä en tiennyt mitä mä tein väärin ja silti pyysin anteeksi.
Mä kierisin lattialla ja huusin sun nimeä

En ole katkera
Olen onnellinen että lähdit
vaikka mä meninkin rikki ja tuntuu että mä oksennan
kun joku sanoo että välittää musta.
Miksi joku voisi rakastaa mua kun säkään et siihen pystynyt.
Kiitos että teit musta vahvemman kiitos
mutta olisit antanut pitää mun luottamuksen ihmisiin
Uskon uuteen rakkauteen

Mä vain luulin, että kyllä sä vielä muutut