Olen minä
itkenyt sitä
mitä meillä oli,
yhteinen lapsuus
Muistatko,
ne muistot jotka melkein
unohtuivat näiden päivien alle
Nyt kun
toivun,
toivut.
Toivon.
Ja minä voin
pitää kättäni olkapäälläsi,
tarjota tyynyn kun
tarvitset lepoa,
mutta kantaa minä en sinua voi
sillä Elämäni on
minulle
niin rakas.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tilaa jättävä, tunteita täynnä oleva runo. Tarina takana voi olla mikä vain, tai olla olematta. Lukunautinto, väreitä.
oih,loppu toi kylmätväreet,aivan super hieno!
Upeaa kerrontaa vahvaa tunnetta.
Voih ♡ Aivan ihanaa!! Olet kyllä upean taitava.