Hän

Surunkantaja. Nainen, jonka silmät kantaa kokonaisen sukupuolen surua.

Äitien ja naisten surua. Surua, muttei vihaa tai katkeruutta.

Ystävällisyyden ja ammattitaidon kautta kohti onnellisuuta.

Empatia ja herkkyys välähtävät silmissä, niissä hetkissä joita ei osaa odottaa, tai uskalla toivoa.

Toiveet tai kadotetut unelmat purkautuvat suusta vahvuutena, joka järisyttää miehistä maailmankuvaa.

Ne kaikki elämän mutkat ja ylämäet, ovat tehneet elämästä elämisen arvoista.

Luovutus ei kuulu sanavarastoon.

Unelmointi ja toiveiden täyttäminen ei tapahdu itsestään selvyyksiä hokemalla, tai jähmettymällä menneiden sukupolvien tapoihin.

Toiveiden täytyminen ei ole tapahtunut keinotekoisesti, vaan elämällä elämää.

Tai voimakkaalla saunomisella, jolla on karkoitettaan kaikki paha pois.

Silloin poistuu se kuona jolla kohtalo yrittää kovettaa sydäntä.

Ikuinen kevään odotus ei lopu silloinkaan kun keskitalven täyteläinen valo täyttää surussa liian kauan vaeltaneen surullisen mielen.