Saapui syksy.
Sateet ja sienet.
Elämä käänsi uuden sivun,
uuden ajanjakson.
Jostakin puhalsi uudet tuulet.
Ne kutitti selkää,
työnsi eteenpäin.
Ja minä menin,
enkä pelännyt.
Vaikka sataisikin,
minulla on sateenvarjo pääni päällä.
Jos myrskyäisi,
minulla on suoja, johon salamat ei iske.
Vaikka pelottaisi,
minulla on turva, johon luottaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo tämä
lämpöä täynä oleva runo, jota kuitenkin ympäröi syksyn kylmät tuulet.
Hieno runosi!
Niin on. Ja taisit osata suuuntimen.