Se on nyt kaikki tässä,
olin hyvästejä jättämässä hymyssä suin vilkutin käännyin ja lähdin. Tielleni sattui monta tuttuani ja he kaikki toivottivat minut tervetulleeksi, vaikka olin elämässäni heitä kaltoin kohdellut ei sinä päivänä sadellut, tapasin siellä myös ne kaikki ihmiset jotka kauan aikaa sitten olin hyvästellyt ja unohtanut, silloin heidät muistanut, olin jättänyt kirjeen pöydälle hyvästiksi.
kirjeessäni kerroin miten ajat olivat kuluneet taakseni jääneet, hyvät ja huonot hetket taistellen kaikkien rakkautta maistellen, jatkoin matkaani kantaen taakkaani. tulin kultaisena kaartuvalle sillalle, katselin ja kuuntelin askeleeni painuivat yhä kovemmin, jaksan vielä hetken minun ystäväni jo nään tien päässä odottaen minua. siellä saan jättää taakseni minun suuren taakkani, murheet ja surut suljettuna laatikkoon. hymyilevän heidän nään siellä juhlat jo valmiina minua varten.
vielä on matkaa minun täytyy jaksaa vielä vähän en jää mä tähän, vie taivaaseen tieni odottaa siellä minua pieni tyttöni
jonka kauneus saattaa kenet vaan ilahtumaan, siellä ystäväni Aleksi joka ilosta itkien juoksi vastaani jakaen taakkaani kävellen kanssani matkaani kohti kotia, taivasta, valoa.
joskus vielä muistan paikan nimeltä maa, ja sen kauniin puolen saan uudelleen loistamaan. Siitä ei enää paljoa ole jäljellä kait, koska tuomion langetti jumalan lait, lähetti minut hakemaan ihmisiä hyviä, paikkaan parempaan, paikkaan kauniiseen taivaan rantaan, jättäen taakseni maan savun peittämän pimeän, kuumuuden sietämättömän, tuhon ilkeän.
käännyin vielä kerran katsomaan tuota kaikkea pahaa, jossa tärkeintä oli vain raha. sitten sanoin ystävilleni; nyt se on sitten lopultakin ohi, me pidimme hiljaisen hetken maailmalle, jonka jätin taakseni astuen taivaaseen, jättäen taakkani, antaen toivoni, unohtaen tuon paikan turvattoman, ottaen paikan taivahan, kauniin solean.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
