sanasuusta

lentävät laivat haaveissani. olen syntynyt lentämään ja ohjaamaan, olen mitä olen, en voi olla kohtaloani vastaan. kirjoittajaa minusta ei koskaan tullut, eikä runoilijaa. tuhannet työt eivät kuuluneet minulle joten jätin sormeni puhtaiksi. etsimässä aarteita ja kultaisinta sydäntä, iskin kultasuoneen mutten erottanut maailmaa käsistäni. kadotessani oli sydämeni lähes tuhoutunut. spray kannu ja hyvä olo jäivät 2009 kesästä, en taiteilijaa löytänyt vaan jonkun joka uskoi mahdottomaan juuri niin kuin minä herätessäni aamulla olin taas puutostilassa ja sydämeni halusi vain lisää rakkauksia, joten ylös ja laivalle. kuolleet kuin kaverini olivat pommien jälkeen hyvät entiset opettajamme. elämästä ei selviä ei edes silmälapulla eikä tekaistulla nimellä. asia jota ei voi väistää asiaa jota ei pysty ohittamaan asiaa jonka takia olemme tässä kättelemässä viimeistä päivää. totuus eli valheiden varjostama realiteetti jonka myötä fantasia on pelkkä uni ja kokonaiset maailmat katoavat yksikerrallaan. muutama kenraali totuus ja paljon resursseja saa istumaan kiville vaikka paljaana. hiirenklikkaus, napin painallus, torven soitto, kirje ja puhdas sana ovat aloitus sille että ihmisen todellinen luonto tulee esille. ihminen on luonut itse itsensä tuhoamaan itsensä, minä ja he katsomme alas pilveltä ja mietimme onko se nyt kovin järkevää antaa tämän jatkua. lapsellisuus korvatulppineen ja kielen näyttäminen ei kuulu aikuisille, se on yksi syy jonka takia aikuiset ja tosikot ammuttiin ryöstöretkillä. purjeet ylös ja hyvällä mielellä pilvien halki. tekniikan ihmeet taivaalla ja mahdollisimman moni istuja alhaalla.