TAVOITTAMATON

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.12.2024 12:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Syksyllä hymyilen ja liikutun. Muuttolinnut tervehtivät ja jättävät hyvästit. Höyhen leijuu alas, mutta tuuli vie sen kun yritän tavoittaa. Tahdon vain levätä. Kohta tulee ilta – syksynkirkas tähtien yö. Ne syttyvät yksitellen. Miten monta läheistä on lähtenyt. Minun mieleni, avaruuden kulkuri, on telakoitunut. Kuinka kauan? Päivän kerrallaan. Ikuisuus on, vaikka sitä on vaikea uskoa. Kun nyt on aikaa, kysyn jokaiselta, jokaiselta sykkivältä auringolta uskovatko ne…
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runossasi soi ajattomuus - kauniisti
Avaruuden kulkurilla hopeaa kulmillaan... olisiko nyt aika levähtää?  Ajan ja ikuisuuden vuoropuhelua runossasi, ja epävarmuus on ihmisen osa vai onko?
Kaikkeen kannattaa lähtökohtaisesti uskoa aina.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot