lepattava kynttilänliekki.
Ympärillä pimeys,
tien molemmin puolin kuusikkoa
ja hiljaisuus.
Vuonna nolla kuulen
kuinka vereni kiertää,
hiljaa suhisee korvissani.
Vai onko se tuuli?
Lunta putoilee oksilta.
Pilvisen taivaan alla odotan
tähteä, ajanlaskun alkua.
Kuitenkaan mikään tässä
sydämeni ympäristössä
ei juhli, ei odota tulevaa,
ei vietä muistopäivää.
Pimeässä, hiljaisessa hetkessä
lumen pyyhkimällä tiellä
vain minä käännyn takaisin
valoa ja ääntä kohti,
ennen Kristusta
ja Hänen jälkeensä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aikojen välissä
on hyvä itseään
kuunnella
Oli hyvä pysähtyä hetkeksi runosi äänelle.
Hyvää joulupäivän iltaa!
Sivut