VESIRAJASSA, JÄTTILÄISEN LIPPALAKIN ALLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.12.2024 13:26

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Soudan lähemmäksi.

Näen sen,
jota olen käynyt katsomassa monta kertaa
vuosikymmenien ajan:
Kallionkielekkeen alla,
jota jättiläisen lippalakiksi kutsuttiin,
vesiraja,
ja sen päällä
säiden rapauttamalla punaisella maalilla
1937

Joku lotjamies
lempeänä kesäpäivänä -
aikansa kuluksi,
paperossi suupielessä käryten,
sen siihen maalasi.

Tiesi kai,
että minä tulisin sitä joskus ihmettelemään:
Noin korkealla Saimaa joskus ollut!
Vesi kantaa jostain:
KUII-KO…….KUII-KO
Lasten kiljuntaa, molskahdus ja veden loisketta….
Moottorisahan pärinä vastarannalla….
Pikavene lähestyy mieletöntä vauhtia….
etääntyy….

Mainingit loiskivat seinämään,
lyövät tumman helman kallioon,
veden rantu,
joka lämpöisestä kallionseinämästä
auringon paahteessa pian kuivuu.

Mutta 1937 pitää yhä 
pintansa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kerrontaa!
Kaunista kerrontaa, vuosiluvut ovat usein tärkeitä <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut