-olin 2005 pielisellä kolin maisemissa,
-kun suruviestin sain, että vanhin veljeni hukkui
-jotain olin toki osannut odottaa mutta en kuitenkaan tätä?
-kuolemaan ei totu, oli kysymyksessä nuori tahikka vanha ihminen
-mutta niin lähellä kuin elämä onkin kuolemaa kuin kolikon
kääntöpuolella, ei sitä kohtaloa kellekään soisi että menettää
läheisiään vieläpä suhteellisen nuorena, ja kesken!
-mutta kuten jo viime vuosina on käynyt selväksi,
kaikesta muusta selviää vaan ei omasta "lähdöstään"/kuolemasta.
-miksi nuo synkät pilvet ajautuvat taivaalle, kun maailma
epävarmuuksia täysi?
-siksikö että ihmiset takertuvat liikaa asioihin, tunteisiin , paikkoihin tai ihmisiin?
-eikö kaikki ole lopulta jossain kohti ohi, ihmisen on tottuva muutokseen,
sillä se on elämän kulku?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-laulussa sanotaan:
-suru joka aina tulee kohti, murhe joka epätoivoon johti, tuska joka aina tulee mukaan
kipu jota lievitä ei kukaan, kaikki kerran merkityksen saavat , kaikki kivut, kaikki lyödyt haavat,
aika kutoo suurta salaisuutta, kivun kautta Jumala luo uutta, mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, vaik "ei vielä silmä nähdä saata, surukin on toivon kasvumaata!
kertoi armosta
virsin suitsi
hänen tuskin
surun sammuksiin
Sivut