Pehmeää sadetta, yön hiljaiset tunnit
täynnä risteileviä ajatuksia hiljaisia kuisakauksia Jumalan puoleen.
-kuinka minä rakastin sinua elämä, ja avasin sydämmeni
-jalkani ovat kumminkin haavoilla orjantappuroista, minä vuodan verta
-käteni ovat saippuavesien kovettamat
-hiljaiset valot hämärässä
-toivonliekki palaa sydämmessä, on jatkettava eteenpäin,sydän avoimena sittenkin
-ja niin kauan tosiaankin toivoa on, kuin elämääkin..?))
@@@
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runon voi mielestäni
käsittää yleisenä tai henkilökohtaisena kärsimysnäytelmänä
jokainen lause on syvältä kumpuava kauneus tässä aiheessa
kovia kokeneet ja nähneet ihmiset täyttävät arvostuksen mitan kokonaan, kun toivon malja heille ojentautuu.
saat sydämen
Sivut