Nuori koivu, olen seurannut sinua.
Nähnyt vartesi vahvistuvan.
Katsellut kuoresi kajoa, rauhallisena.
Sitä kaunista vaaleaa pintaa.
Peilannut elämän ja auringon sinun kauttasi.
Monessa myrskyssä olen myös pelännyt.
Nähnyt sateen piiskaavan, tuulen repivän.
Välillä ovat kauniit lehtesi pudonneet.
Mutta joka ikinen kevät olet minua muistanut.
Tuonut uskoa elämääni. Aina.
Olen joskus maannut varjossasi.
Tuntenut lämpösi, halusi suojella pientä.
Olen aistinut herkän hiljaisen hymysi.
Turvallisesti olen syliisi nukahtanut.
Unohtanut pahan oloni, kyyneleeni.
Vaikka kaikki muu katoaisi, lipuisi pois,
sinä olet ja pysyt rinnallani. Läsnä.
Sinuun voin luottaa, tuoksusi tunnen.
Jos voisin jotain kauniimpaa toivoa,
niin voivani olla sinulle yhtä tärkeä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielen maisemaa...näen tässä isällisen otteen
varjossa kasvaa juhannuskoivu...tuo tuoksu tuntuu rakkauden nousevissa, lämpimissä virtauksissa. noin kahdeksantoista vuosirengasta, sydämen ympäröi...