Haurasta

Kaukana pois arjesta,
sinäkin osasit rakastaa.

Rantatuvan terassilla kahdestaan,
me vain veden tuulessa elävää pntaa katsottiin.

Sinä olit niin kuin silloin joskus ennen,
kosketit minua hiljaa.

Aamuyön tunteina halusit minut osaksi itseäsi.
Saunan lämmössä,
takkatulen hehkussa sivelit ihoani.

Tunsin kuinka elämä kantaa,
sinä pidät huolen omastasi.

Vielä aamullakin herätessäni katsoit silmiini,
sipaisit hiuksiani syrjään,
suutelit.

Tunsin sen lämmön...
mutta aistin jo, alkaa tuulemaan.
Taivas tummenee ja
vaahtopäät lyö rannan kiviin.

Nyt kotona...
Menet jääkaapille,
luot minuun kylmän katseen ja
teet kaikki hetkemme merkityksettömiksi.

Minä tunnen sen tuskaisen piston sydämessäni,
taas.

Minä syväjäädytän sisimpäni,
taas.

Katson rannekorua,
jonka sain sinulta vasta kaksi päivää sitten.

Heitän sen seinään ja
vedän puolustautumispanssarin kasvoilleni,
taas.