Syksyn alkusoittoa

Menen tupakalle,
säikähdän.

Pimeys ja tuuli lyö vasten kasvojani.

Minä kesänlapsi harhailen hetken,
kuin etsien paikkaani tässä maailmassa.

Minä nieleskelen haikeuden kyyneleitä.
Minä niin kaipaan sinua valon enkeli.

Mutta tiedän,
sinunkin on levättävä joskus.

Nyt on minun aikani syttyä näyttämään tietä,
olla se lyhty joka valaisee jonkun tien.

avaan erään laatikon,
etsien mummon entisen villatakin ja hänen tekemänsä villasukat.

Puen ne päälleni ja menen uudestaan ulos.

Melkein jo näen tähtitaivaan.
Melkein jo näen rakkaan mummon ja ukkini siellä taas.
Minä menninkäinen,
jään odottamaan tähtitaivasta.