Karahdan pöytään,
ja kaadun, niin nöyrää!
Kaivan itseni ylös,
on siinäkin päivän työtulos...
Vaan ylpeys ei asu täällä,
tänne unelmat tulevat
kuolemaan, on kotini hautuumaa,
ja linnani autuaan
voisin myydä, miksei, jossei...
Voisko elämä helpottaa?
Korahtelevat kantapääni
kahvikupilta punkkupullolle,
karpalosta greippiin,
punnitsen joka liikkeeni
ja säästän askeleeni.
Yksi aisti
kerral
laan
poi
s
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
