Kuule nyt kun pienellä hennolla äänellä kerron,
en halunnut sinun lähtevän, sen vannon.
Miksi vihaat minua, miksi?
Ylpeänä kutsuin sinua veljekseni
ja nyt et olekkaan vierelläni.
Pelkät tyhjät muistot käsissäni kannan nyt,
miksi teit sen?
Sydämeni olet tärvellyt,
ja mieleni sotkenut.
Pelkään tuntea vihaa,
mutta vihan olet ansainnut.
Ennen muistin sinut hymyin suin,
kunnes surupuseron päälleni puin.
Jälkeesi jätit kivun ja hämmennyksen,
mikä tekikään minusta niin huonon sisaruksen?
Kuulithan nyt,
kun lähes äänettömällä äänellä kysyin,
epätoivosena sinulta anelin.
Tämä sinulle voi olla raskasta,
mutta pyydän sinulta vain vastausta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
