Sitä joskus miettii, tekikö vuosi sitten elämänsä parhaimman vai huonoimman valinnan.
Toisena päivänä sitä haluaa palata siihen aikaan ja toisena hetkenä on onnellinen ettei enää ole siinä.
Mutta olinko silloin iloisempi?
Eilen en jaksanut nousta sängstä, kun katto tuntui romahtavan päälle. Silloin nousin mielelläni ylös, kun tiesin aina voivani luottaa ja tukeutua siihen vankkaan ja varmaan ihmiseen.
Nyt makaan yksin parisängyssäni miettien noita asioita, kuinka silloin sain iltaisin hyvän yön suudelman ja käperryin toisen viereen nukkumaan.
Omapahan oli valintani!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
