Sinä yönä pakkanen puri narskutellen lunta taivaan tumma sini pyydysti yksinäisiä, hentoja hiutaleita kaupunginvalo kiersi meitä ja hengityksesi höyrypatsaat hidastivat tahtiaan. Minä upposin huultesi kaareen unohdukseen asti, ja sinä mumisit kaulaliinalleni kauneimpia sanoja. Silloin meren usva lakosi lämpösi alla. Viattomat takertuivat toisiinsa. Silloin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kevyt kuin kevään lounaistuuli
mutta
marraskuussa
tehosekoitin muuttuu
slayeriksi
raskaantuu
;)
Sivut