Asemanväli eiliseen

Runoilija MariaBee

luulin hänen nukkuvan

läpikuultavan kauniina
hänen hauras ihonsa kantoi aikaa, 
ja hopea leikki hänen ohimoillaan
haikein säkein

hitaasti,  
kuin hetkeä vaalien 
hän avasi silmänsä
 
ja hänen tähtensä kimmelsivät,
valuuttivat  ruiskukansinisen väylän väliimme
kun hän kosketti kättäni, 
kuljetti minua  menneisyyteen

kesänpehmein sävelin, kuiskasi; 
 
rakkaani on istuttanut 
minulle omenapuun, 
ja jokaisen lumen jälkeen
luvannut uuden oksan

ja yhä ne kukkivat,
taipuvat elämän painosta    

hän on jo mennyt,
ja tänään 
saamme jakaa
taas yhteisen viinin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo, ei voi muuta sanoa!
Koskettavan kaunista kerrontaa, johon lukija uppoontuu.
Olet yksi parhaista, juuri tämäntyyppisten runojesi takia ihaillut kirjoituksiasi ihan alkuajoista saakka. Upea!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot