Ajan uniin, Ferguson

Runoilija MariaBee


kylän laidalla
kyynelten tupa
muistoja asuttaa

kantaen mennyttä lunta
harmaat hirret, katto notkollaan

     kuiskaa tuuleen

yhä kätesi jäljet 
kulkevat kulleromerta,
haaveillen hiljaisessa keinussaan

     kuin kaunista unta

valkoiset metsätähdet
vaalivat varjosi reunamaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

stanley, i assume?
mutta pilvet..

anna niiden nousta ja mennä..
unohda aamun pimeys
unohda illan varjot..
unohda..

mutta muista, muista mikä olet
muista verenmaku suussasi
muista musta silmissäsi..

ja muista
ja opi
Runoosi liittyen kuin sen tunnelmalla ; Ferguson traktorilla ajaen nostalgian juurille - uniin ja -60,70 lukujen tunnelmiin. Veikeä sana tuo - kullervomerta - ... säväytti myös.

Runossasi kukkii lämmin nostalgisuus !
Kaunis, haikea runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot