Nimetön

Ihmiset ovat heijastuspintoja
muodottomia hahmoja vaatimuksineen
tunteiden yliannostuksia
kirouksia vasten kasvoja

hukkumisia unissa
hukkumisia valveilla
hukkuneiden rukouksia pääni täynnä

elämääni ei enää ole
on vain huokauksia päivien tilalla
loputtomasti aikaa
sielun tilalla kello

en pysty enää salaamaan
ne ovat kolme askelta takanani

itsestään tuleen syttyvät ihmiset