Kaupparatsu Karttusen Juhannus

Tuoksuu tuore niittyheinä,
kaupparatsu Karttusella 
autonrämä säpäleinä
syrjäkylän laitamalla,
Juhannuksen aatonaatto 
on ja kotiin pitkä matka,
ohi vierii muistosaatto, 
hän ei juhlimista jatka.

Pellon laitaan loppuu salo, 
lammen veessä sorsa sousi,
siellä yksinäinen talo,
piisin päästä sauhu nousi.
Koivukuja taloon johti,
nainen saunaan puita kantaa,
Karttunen käy tupaa kohti,
kenkä potkii polun santaa.

Tilannettaan selittääpi 
Karttunen, jäi matka kesken,
eukko vastaa, keltä jääpi
saa Juhannuksen luona lesken.
Yhdessä he katkoo koivut,
niistä syntyy saunavasta,
nainen kysyy, tokko toivut
vieraan eukon vihdonnasta.

Tarvinnut ei taikojansa
tehdä eukko, Karttunenkaan
kun kaupparatsu vastallansa
vihtoi alta vuosirenkaan.
Auton rämä, eukko jalo
Karttuselle Juhannuksen
soivat, yksinäinen talo,
koivu pieles pirtin uksen.