Turhaan sinä istut odottaen nousuvettä,
turhaan niillä laitureilla joilla kaikuvat
hedelmäkauppiaiden huudot
Tiedäthän, emme ole tapaava Córdobassa,
emme liioin Sevillassa
Luvuttomia ovat aamut lähtevien laivojen,
ankkuriketjun äänen ja laskusillan, joka
kumahtaa tavoittaessaan maan
en minä niitä näe
en, vaikka kulkevatkin kasvojeni sivu
Emme ole tapaava Córdobassa,
emme ole tapaava
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuin jo runosi nimeen. Sisältö vie jonnekin hyvin kauas...upeaa runoilua.
Mukavaa luettavaa tämmöinen, jonka jokainen näkee päänsä sisällä omalla tavallaan. :)
Tästä tulee Lorcan runot mieleen, todella hieno. Osaat.
Pidän kovasti tästä tunnelmasta.