Sinertävien vuorten keskellä valvon yötä
joka on poistuva erämaan taakse,
kulkeva edellä pyhäkköön matkaavia miehiä
kapeaharteisia, tummia
kuunnellen heinäsirkkaa,
yksin,
torkahtaen välillä
Yhä nostattaa nuotioni ilmaan
tomua kuivasta maasta
ei sadetta, ei sadetta lainkaan
ja alapuolella vaeltavat eksyneet vuohet,
muistavat ruohon ääntä ja
leiritulien aikaa,
kohottavat päitään
Silmäluomieni takana hiilloksen värit
ja kaukaisten setripuiden tuoksu
odottavat seitsemännen haukan paluuta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän tästä! Siulla on taito viedä lukijansa ikään kuin matkalle. Taitavasti taituroit runon todeksi sanoillasi.
Runosi ovat kauniita, omaperäisiä. Tämäkin oikea helmi.
Siis aivan mieletöntä tekstiä!