yhteentörmäys

Sinä olet olematta

kaikkialla niissä paikoissa,
joissa me kävimme yhdessä

mutta joihin nyt piiloudun sinulta
ja käperryn huomaamattomaksi

kuin yhdentekevä maan matonen multaan
lähemmäs kotia vastaavaa turvapaikkaa
mutta pakotettuna ulos
väkivalloin rankkasateen huuhtomana
haukkaamaan happea happosateeseen

kuten pakolainen vieraaseen maahan karkotettuna
jätettynä mutta niin
lähteneenä ja paljaana.

Mene!
Ja minä menen matelemalla,
vaikka kuolisin
myrskyn silmään asfalttitorille
katseesi talloen minut kymmeneen eri osaan
ja pääni
jalkani
keskiruumiini
huuleni huutavat
jatkavat liikkumista vaikka
olen säpäleinä ja kuollut.

Et enää vain ole joka paikassa
vaan sinä olet työkaverini, veljeni ja isäni
ja isäni olit koko ajan.

En voi katsoa ketään silmiin
en pitkään
pitkään aikaan
enkä vieläkään ja odottavan aika on pitkä
varsinkin silloin
kun ei ole mitään odotettavaa.

Oikea sinä
eli juuri sinä
minun oikeani
ihan aidolla ruskealla tukalla
ja päivittyneillä kesäkasvoilla

tulet lopulta vastaan kaupunkifestivaaleilla
ja katoamisestasi on jo kolme kokonaista kuukautta
eli 91 päivää

ja oi muistatko rakas,
että yhtä kauan sinulta meni ensitapaamisestamme yhteisymmärrykseen,
kuinka paljon rakastamme toisiamme
ja yhtä vähän aikaa
sinulta meni kaiken sen unohtamiseen
tai ehkä vähemmän
– en edes tahdo tietää.

Kohtaamisemme on pääsiäismuna ilman yllätystä
ja minä esitän yllättynyttä
ja yllättynyt olet sinäkin
vaikka tiesimme tämän päivän tulevan aiemmin
kuin olisimme siihen valmiita.

Et olekaan enää sinä
vaan vieras
ja kohtelet minua kuin vierasta
vaikka hyvin tunnemme
huonon päivän tuttuina.

Yritämme löytää takaisin lämpimän yhteytemme
ja sinä vastaat lämpimästi lämpimiin sanoihini,
mutta rauta ei kuumene eikä kipinöi,
vaikka sitä taotaan
ja värikin on väärä.

Minä yritän liikaa
ja sinä et sittenkään yhtään.

Olin peittänyt muistoni sinusta usvalla
sideharsona
haavoihini valtimoissa
niin että verenvuoto tyrehtyisi
mutta eihän se loppunut
ei se.

Usvan läpi näkee,
jos haluaa
uskaltaa
tarkasti katsoa.

Minä en halunnut
pelkäsin haamuja
ja nyt halusin tai en
todellisuus edessäni häivyttää usvan taifuunituulella
ja tunkee silmiini tulitikkuja
enkä pysty enää sulkemaan silmiäni.

Muistot sytyttävät tikut palamaan
ja ei vain silmät
mutta myös minä palan
ikuisen liekin tulessa
ja palaan takaisin sinuun
ja muistan muistoista vaikeimman,
kuinka saitkaan minusta esiin parhaimman.

Sitä minua ei ole enää olemassa
ilman sinua
ja vihdoin tajuan mitä kaipaan
ja mitä lähtösi sai aikaan.