Suklaasydäntä on turha syödä
ja pian itken kyyhkysten helmet
Mustat kynnet kirjoittaa pilvet
taivaan maljat maistuvat huulilta
Villapaita oheni enkeleiden sädekehästä
Rautieaseman näyteikkunassa hymyilin varjot
Kengänpohjatkin hyppivät lammikoiden yli
sinähän odotit mahdottomia aamuja
Onnellista loppua ei tarjottu kaupankassalla
villiviini kasvoi portaiden päässä
Voinko edes kuvitella taulua
jossa pyytäisit anteeksi rikkinäiset tähdet
En tarvitse seuraavaa bussipysäkkiä
suruani pyyhkimään sillä ystävän olkapää on paras
Kohta suojatie poistaa veitset paperiltani
ja kirkastat likaisen kelloni runoilijaksi
Selite:
Fealo se kuunteli taas <3 jos on tollanen olkapää nii ei todella tarvii pelätä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiitti :D
Sen vain tietää ja tuntee sisällään, etta ystävän olkapää, mihin nojata, on lähellä välimatkasta huolimatta. Side on niin vahva. Kauniit säkeet olet taas työstänyt.
Hieno, tekee vaikutuksen, todellakin! "Villapaita oheni enkeleiden sädekehästä". Vaude!
Sivut