Uudistat haavani aina
kun otat väkisin yhteyttä
Annoin anteeksi
Se saa riittää koko loppuelämäkseni
Luovuin susta jo
monen kymmenen piikkipuskien jälkeen
Halusin päästää irti.
Oikeasti olen paremassa kunnossa
Ilman sinua ja kaikkea kanssasi nähtyjä kipuluomia
Jatkan ja jatkoin nykyelämääni
Minulla on läheisiä ystäviä ja ehjä sydän
Sinä et ole ollut vuosiin enää siinä ehjässä sydämessä.
En vihaa sinua siltikään. Minulle on ihan sama mitä ajattelet.
En tee sinun tunteillasi mitään. Niinkuin et sinäkään minun.
Pidän anteeksiannon kuitenkin ikuisen voimassa
En halua että tunnet
puista oloa
vierelläni
Tahdon kuitenkin hyvästellä sinut vielä
kerran kauniimmin
vaikka joskus heittelitkin
minua roskiskatoksesta
toiseen
pitäen minua roskina
En tahdo tämän runon
kirjoitettuani
muistaa mitään
Sinusta
Toivon että ikuinen ja lopullinen poissaoloni
saa sinut joskus arvostamaan minua
sellaisena kuka todella olen.
Sinä et osannut sitä vieläkään.
Hyvä niin.
En tunne sinua kohtaan
enää edes kylmää itkua
En minäkään riidellä kanssani halua. Se on totta. Aina.
Olen tosissani onnellinen
tässä elämässä
mitä elän nyt
Ole sinäkin omassasi
Enempää mahdollisuuden parvia en voi enää antaa
Liika on liikaa ja jaksamiselleni olet juuri sitä.
Haluan silti kiittää sinua
särkyneestä olostani
Sen olon ansioista
Sain elämääni oikeasti välittäviä maisemia
kun otat väkisin yhteyttä
Annoin anteeksi
Se saa riittää koko loppuelämäkseni
Luovuin susta jo
monen kymmenen piikkipuskien jälkeen
Halusin päästää irti.
Oikeasti olen paremassa kunnossa
Ilman sinua ja kaikkea kanssasi nähtyjä kipuluomia
Jatkan ja jatkoin nykyelämääni
Minulla on läheisiä ystäviä ja ehjä sydän
Sinä et ole ollut vuosiin enää siinä ehjässä sydämessä.
En vihaa sinua siltikään. Minulle on ihan sama mitä ajattelet.
En tee sinun tunteillasi mitään. Niinkuin et sinäkään minun.
Pidän anteeksiannon kuitenkin ikuisen voimassa
En halua että tunnet
puista oloa
vierelläni
Tahdon kuitenkin hyvästellä sinut vielä
kerran kauniimmin
vaikka joskus heittelitkin
minua roskiskatoksesta
toiseen
pitäen minua roskina
En tahdo tämän runon
kirjoitettuani
muistaa mitään
Sinusta
Toivon että ikuinen ja lopullinen poissaoloni
saa sinut joskus arvostamaan minua
sellaisena kuka todella olen.
Sinä et osannut sitä vieläkään.
Hyvä niin.
En tunne sinua kohtaan
enää edes kylmää itkua
En minäkään riidellä kanssani halua. Se on totta. Aina.
Olen tosissani onnellinen
tässä elämässä
mitä elän nyt
Ole sinäkin omassasi
Enempää mahdollisuuden parvia en voi enää antaa
Liika on liikaa ja jaksamiselleni olet juuri sitä.
Haluan silti kiittää sinua
särkyneestä olostani
Sen olon ansioista
Sain elämääni oikeasti välittäviä maisemia
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut