Tuuli antoi keinulle vauhtia
et istunutkaan siinä
Taas minä kuvittelin kaiken
kyynelvana kulki silmieni välistä
Liukumäestä ei kuulunut naurua
oli puu lahonnut sen pinnalta
Ruusuja tien varressa kuihtuneena
katukyltitkin näyttivät väärään suuntaan
Mihin silloin jätin ne sydämeni palaset?
tule tekemään niistä kanssani kokonainen
Aurinkokin meni pilveen
en halua olla yksin hiekkalaatikolla
Lähden samaa tietä takaisin
ehkä sinä tulet vielä luokseni
Leikitään vielä viimeisen kerran
harhakuvieni kanssa ole niin kiltti
Ei enää ole mitään jäljellä
paitsi rakkauteni joka saa aikaan hymykuopat
Vaikka sydämessä onkin reikä
sinun kasvosi jäivät mieleeni
Selite:
Ari Koivunen-Angels Are Calling
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana. Rupes itkettää kun luin :') Todella kaunis ja suosikkeihin meneepi<3
Uskomattoman kaunis runo, jälleen kerran.(:
Kaunis ja herkkä. Särkyvä tunnelma, kiitos. :)
Rakastuin runoon otsikon jälkeen.
Minäkin tulen harhakuvilla leikkimään.
/ Kiitoksia. :)
<3
ihana ja vähäsen ehkä haikea
Ihana-toiveikas-pohdintaa.
kaunis<3 taas niin kovin kauniita ja koskettavia sanoja aivan uudessa muodossa:)
aivan mielettömän kaunis ! <3
Utuisaa, unenomaista, hieman painajaistakin. Hyvin kirjoitat. <3
oih, ihana.<3
kiitos arvostelustasi :)
kuinka onnistuneesti kuvaat, ollutta ja tätä hetkeä, tässä runossa on perspektiivit paikallaan, vaikka tässä on surumieltä ja haikeutta, nuo rakkauden jälkeenkin olemassa olevat hymykuopat antavat toivoa tulevaisuuteen
tätä lukiessa tuli jotenkin niin paha mieli.. mutta samalla siitä huokuu uskoa ja toivoa tulevaan.
Sivut