silmin samein
tyttö katsoo
ohikulkevaa maailmaa
ja aikaa joka hänet unohtaa
kun ei satujen prinssi saapunutkaan
sade kastelee kylmän asfaltin
kävelee hiljaa, etsii suojaa
savuke putoaa maahan
sihahtaa ja sammuu
kuin elämä
eikä kukaan huomaa
meren raivoisat tyrskyt
huuhtovat rantoja
nuolevat varpaita
tunne ei kylmää ei lämpöä
miksi surra
aallot kohtaavat paljaan vatsan
kun kävelee kohti mustaa
vastustamatta
ja kun häviävät sileät hiukset
alle pinnan
kuolee silmistä valo elämän
sihahtaa ja sammuu
eikä kukaan huomaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
