Sä armoa mulle tarjosit, mä sen sun kädestä pois löin. Olin lammas eksynyt, luulin että paremmin menisi ilman sua. Mutta entistä huonommin vain menee, sua mä tarviin, miksi poistuin kun sut löysin? Saatanaa mielessäni vain syytän vaikka itse luotasi katosin. Mä muinoin tieteestä suojaa halusin, nauroin uskoville että mitä ajan haaskausta liikaa vaivaa. Luulin olevani liian kova sulle, mutta nykyään olen vain ruumis joka esittää vahvaa. Luulin että olet vain henki jota ei ole mutta ilman sua en ole enää varma olenko itse olemassa. Sä elämäni kuopat täytit teit minusta ihmisen, anteeksi luoja olen hitaasti katoamassa.
Anna anteeksi jumala unohdin että rakastan sua.
Armoa mulle tarjosit mutta sanoin että et ansaitse mua.
Petin ainoan joka mua oikeasti rakasti.
Kuolit puolestani, olenko menettänyt sut ikuisesti?
Jos tulisit oveni taakse en sua tuntisikaan, oven edestäsi löisin.
Sä mut vastaan ottaisit kun murtunut olen vastaan vaikka öisin.
Viinalla yritän sieluni sulta piilottaa.
Mutta en voi sitä sulta piilottaa vain sen itseltäni kadottaa.
En ole enää varma kuka olen, olenko mitään?
Mikä on totta ja mikä ei, voiko mua enää pelastaa mikään?
Sanotaan että ihminen syntyy jumalasta, hän meidät pelastaa.
Tiedän että olet todellinen mutta mussa ei ole mitään pelastettavaa.
Anna anteeksi jumala unohdin että rakastan sua.
Armoa mulle tarjosit mutta sanoin että et ansaitse mua.
Petin ainoan joka mua oikeasti rakasti.
Kuolit puolestani, olenko menettänyt sut ikuisesti?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi