Luavulla

Istun yksiksein talavisella luavulla 
Ilta alakaa jo syyvvä
viimesijä päevänvalon rippeitä
ja varjot sullaavat pimmeyven lakanaks
Tummoo taevasta vasten piirtyy vielä siluvetti
Yksinäenen Poro seisoo lumisela jänkälä
josta on kaevellu jäkälee ruuvakseen
Kohentelen kaohtunutta taljoo takapuolein alla
ja hörpin kuksasta kuumoo kahvija
Välilä kopistelen rakotultain makkaratikullain
ja seoroo siitä pöllähtävvöö kipunaparvee
joka kohovaa ylös taevaale
Uottelen josko ne vaekka saes aekasiks
ne kirkkaana loestavat ketunvalot taevaale loemuvammaan