Illan viimeiset hitaat.
Kavaljeerina katumus
lumenvalkealla tanssilattialla.
Kuin ilkkuen
rikkinäisten tanssikenkieni alla.
Elämän varjobalettia
ja foxtrottia.
Pelottavimmissa kaarteissa
taivuin tangoon.
Soran täyttäessä jo tanssilattiaa
pysähdyn,
menneiden askeleideni juureen.
(Varoen) ja rakastaen
itseni eheämmäksi.
Ehkä vielä joskus
uskallan yhtyä sinun tanssiisi.
Nämä askeleet
ovat kuitenkin
minun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit