Mustarastaan tumman huilun kuulen korvissani,
haistan metsän kesäisen tuoksun,
sormissani tunnen pihkan tahmeuden.
ma kesää ikävöin. aika mataa, ikäväin kasvaa.
en ma iloitse sure huokaa, mulle metsän tummuus
tuokaa, piinto pilven mun mielessäin, mun ikäväin,
ei loppua näy. En ma muista, miltä kevät maistuu,
mun ikäväin on kesään niin suuri, et kaikk peittyy
ikäväin alle, on mun syömein saatava rauha, ei
liikaa ikävää, ma saa tuntea, vaan annan
ma ikäväin hiipua ja antaa ajan mataa, kohti kesää,
Rakastain.
Selite:
en ma iloitse sure huokaa, mulle metsän tummuus tuokaa, piinto pilven lause on Eino Leinon runosta Nocturne, anteeksi että lainasin :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä, kaipaava runo
Vankkaa tulkintaa. Kovsti pidän!
Todella kaunista!!
Upea runo tämä
Sivut