Rintaa pakahduttaa
pää on sekaisin
jalat tuskin kantavat
tai ne leijuvat ilmassa
kuplivaa iloa
kiihkeää odotusta
muurahaisia iholla
hämärästi
hyvin hämärästi
muistan tunteneeni
noin joskus
joku ehkä puhuisi
nyt rakkaudesta
mutten minä
ihastumisesta ennemmin
tai ehkä rakastumisesta
siitä palosta
joka kestää vain hetken
ja joka aina katoaa
ja jota yhä voisin kaivata
pää on sekaisin
jalat tuskin kantavat
tai ne leijuvat ilmassa
kuplivaa iloa
kiihkeää odotusta
muurahaisia iholla
hämärästi
hyvin hämärästi
muistan tunteneeni
noin joskus
joku ehkä puhuisi
nyt rakkaudesta
mutten minä
ihastumisesta ennemmin
tai ehkä rakastumisesta
siitä palosta
joka kestää vain hetken
ja joka aina katoaa
ja jota yhä voisin kaivata
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuvittlen hymyilevän helmeilevää runoasi
lukemaan ystävän, sielukumppanin, joka
ei lukemastaan hämmentyneenä saa sanaa
sanottua, kiitostaan ilmaistua
- rakkaus on yhteistä ymmärrystä, toivon
runosi löytää oikean lukijan
Rakkaus kuitenkin palkitsee - elämällä + päinvastoinkin !
Hyvin jäsennelty runo !
Polttokusiaiset ovat inhottavia, kun ne iholla vilistelevät.
hieno runo.
Tykkään
Sivut