Voisinko unohtaa
nämä yksinäiset yöt
tämä riipivän kaipauksen
epävarmuuden viiltelyn
toivon ja epäilyksen
keskinäisen taistelun
hukuttamaan kaiken
liian moneen siideriin
jonkun toisen syliin
sateen rummuttaessa
peltisiä rännejä
aivan liian kovaa
en yksin saa unta
en rauhaa ajatuksilta
kuinka kaipaankaan
edes hetken unohdusta
ja sinua
Selite:
Vanha runo, joka löytyy kirjastanikin..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jaa.., että tässä ollan vähän niinkuin nukkumattia vailla.
Kun ei yksinäinen unta saa Seatlessa eikä Turussakaan, eikä ainakaan vesirännien kolistessa ja rymistessä, ainakaan ilman siideriä, joka taas voi johtaa muihin syleihin, niin se oma nukkumattihan on ainut pelastus tässä tilanteessa.
Missä lie tälläkin hetkellä teitä hiekottamassa ja
täällä runominä kärsii unettomuudesta ja siiderit loppu.
vanha muttei hampaaton.. Näljää tyylillä ikävästä
Voih, miten kaunista
ja herkkää
tykkäsin
ajatukset joskus tepposen tekevät
hyvä kun ei ehdi pesiä
Aivan näi yksin ajatukset tekee vyydin, vaikea siitä on yksin selviytyä. Opiksi. Hyvä runo yksinäisyydestä.
ihminen rakkautta kurkottaa, halajaa
Sivut