Aavistus punaista
mustalla taivaalla
lupaili aamusta
heinäsirkkojen soittoa
joka puolella
mielettömän kovana
lehtien kahinaa
kuin osana orkesteria
tuulen hivellessä oksia
mukava lämpö
joka piti sylissään
silittäen mieltä
kello kolme
aamuyöstä
yksin pihalla
maailma oli kaunis
ja elämä ihanaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo!
Suloista ja ihanaa :)
aivan minäkin omalla pihalla
tällaista juuri kuin runossasi komiasti kuvaat
Kerrotpa hienosti aamun vastaanotosta. Kun elämme aina tässä hetkessä täysillä, niin saamme elämältä kaikkein eniten.
Kaunista kerrontaa
Kaunishan se on ja rauhallinenkin tuohon aikaan vrk:tta, ainakin maalla.
Suvinen runo, johon on helppoa sukeltaa.
Herkkää....
Ihastuttavan rauhaisa ja harmooninen tunnelma herkässä runossasi.
kauneutta on vielä jäljellä maailmassa,sulostuttamaan elämää,kuten toteat hyvin runossasi-.
En ole kuullut enää vuosiin heinäsirkan siritystä.
Kaunis runo, saman totesin viimmeyönä kolomenmais ku pihalla seisoon !
Ihana, lempeä, elämänmakuinen runo.
Erityisesti valloittava, sykähdyttävä lopetus tekee runosta hienon lukukokemuksen. :)
Kiitos ihastuttavan kesäisestä ja levollisesta lukukokemuksesta. :)
Kaunis runo.
erillaista sinua ;)
upea on runosi loppunousu, pidän
Sivut