Jos vain päätän
tarpeeksi lujasti
etten yhtään kaipaa
etten enää halua
lakkaako sydämeni
lyömästä nopeammin
jokainen kerta pelkästä
nimesi näkemisestä
virtaako veri
viileämmin suonissani
vaikka olisit lähelläni
osaako vartaloni
olla heräämättä
kiihkeistä sanoistasi
kosketuksesi lämmöstä
unohdanko ajatukset
haaveet ja toiveet
niin kuin niitä ei olisi
koskaan ollutkaan
katoatko sinä
pois minusta
jokaisesta solustani
pelkällä tahdonvoimalla
ehkä se ei käy ihan niin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo jälleen! :)
Sitä ei mahottomasti kaipaile toisia, kun ittestä tykkää.
Kyllä tuo viimeinen lause on se joka totta puhuu, ei se niin helppoa ole irroittautua vanhoista intohimoisista ajatuksista, päinvastoin, nehän tahtovat tulla mukaan liian usein päivärytmiä sekoittelemaan noin muutenkin.
Olen kuullut sellaista ja sehän on oikeastaan hyvä, että pysyy mieli virkeänä ja elämänilo mukana.
Ei se taida ihan niin käydä....
Koskettava runo
vaativa ajattelun laji, sytytetyn tulen sammuttaminen
on moninverroin vaikeampaa kuin liekin luominen
kaipaavan mielen maanittelua
olotila vaikka hyvä, energiaa vaativa
mielenmaata kaivava
Sivut