Ulkona sataa
vesi hivelee puunrunkoa
sen jokaista mutkaa
hitaasti
ajatus karkaa
sinuun
sormiisi
ihollani
jokaisella mutkallani
yhtä kosteaa
kuin vesi
lämpimän kosteaa
ja suudelmia
kuin tippuvia pisaroita
niin monia
huokaisen
syytä mennä
takaisin sisälle
tupakalla käyntikin
voi joskus olla
mielenkiintoista
liiankin kanssa
sisällä ei odota ketään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hurmaavat mielikuvat
päättyvät haikeuteen.
suuren suuri kaipuu
Voimakkaita tunteita elää yhä uudelleen ja uudelleen... Välillä missä milloinkin ja mitä ihmeellisimmin tavoin muistot yhtyy elettävään hetkeen.. upeasti kerrot siitä runossasi.. Lopun "tylyys" kaunistaa entisestään alkua
Tuokiossa piilee vljavuus...voi poimia toiveen.
Kiitos tästä.
Ei ketään ei kukaan vain yksin ja tupakkatuokio,eikä tupakasta edes ole yökaveriksi tai nukuttajaksi/-puhekaveriksi saati koskettajaksi.
Yksinäisyyden aika on silloin syvimmillään kun tarvitsisi elävää koskettajaa.
Kaunis, vaikuttava runo. Sitä lukiessa ajatus karkaa, niin vahvan kuvan se luo silmieni eteen.
Hieno runo. Tunnelmaltaan vangitseva ja hieno lopetus. Tyylikäs kokonaisuus, kiitos.
Sivut