Sinun kanssasi
sain viimeinkin tietää
mitä elämästäni
oli aina puuttunut
mitä olin kaivannut
sydämen ja sielun
löytäessä kotinsa
tunteiden ja järjen
soidessa sopusoinnussa
intohimon kielien
väräyttäessä vartaloa
pelkästä katseesta
kukaan mies ei ole
koskaan pystynyt
saamaan aikaan kaikkea
ei sitomaan yhteen
jokaista puolta minusta
jokaiseen omaansa
silti viemättä vapautta
olla oma itsensä
kunnes sinä tulit
punoen meidät kaksi
yhdeksi rakkaudeksi
Selite:
Vanha runo...turhista haaveista...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo,hyvä
Kaunis on edelleen
Joo... wau
Kaunis
No mutta! Vanhassa vara parempi pitää sitten kyllä paikkansa! Tykkäsin!
Kaunis runo.
Ihana!!!
unelmista kauneinta
Sivut