Sandaalit painautuivat verkkahasti vasten sorapolkua ,
joka johdatti pitkälle , kylämme laitamiin . Siellä se
tönötti , ikäloppu talomme , myrskyjen kaluama ,
iän sortama , mutta yhäkin se niin vankasti siinä tönötti ,
kuin se ei näkisi loppua . Se oli , tuo vanha ja kaunis
hirsimajamme , suojaan meidät otti ja piti lämpimänä .
Sen puiset seinät eivät olleet ihan moitteettomatkaan ,
eikä lasi-ikkunatkaan näyttäneet kovin kehuttavilta .
Mutta siellä me kaksi asuimme , onnellisina , emmekä
piitanneet ympärillämme tapahtuvasta . Sinä ja sinun
rääsyiset vaatteesi , olitte hyvä pari talomme kanssa .
Mutta omat vaatteenikaan eivät olleet sen kummallisemmat . Vuoteemma , eivät olleet satiinilakanasta puetut , mökkimme oli ikäloppu , huonekalumme kalutut , ja niitäkin vähän , mutta vain
saattoi miettiä , miten kaksi teini-ikäistä selvisikään ,
tässä elämässä .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
