Painat pääsi herkästi vasten maata ,
tunnetko sen kylmän kosketuksen ?
Kuoleman arvoituksen .
Tunnet , kuinka elämäsi kaluu kehostasi ulos ,
vappautta se haluu , onko ihme , ken ties ?
Pidän siitä , kuinka anelet , epätoivoisin silmin
katselet , tahdot jo kärsimykses loppuvan , mutta
iloni ei ole tosi , lähdettyäsi , vaikka rauhaan pääsisitkin .
On se julmaa , rujoa , ikävää , kamalaa ,
kun tunnet , kuinka jälleen yksi elämä hälvenee ,
vain silmissäsi .
On veren kohina , epämiellyttävää kuunneltavaa ,
sydämen tykys , kuin aikapommin nytkytys ,
kyynelvirta kostea , poskelta valuva , tuntuu
kuin taivaskin itkisi , vain ja ainoastaan vuoksesi ,
enkelini ainaa , milloinkain et vainaa , kas
höyhensiivet sua kannattelee , suojellen ,
varjellen , elämän kylmyydeltä .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
