Nimetön

Aivan yhtäkkiä voi aika raueta

ikiaika lakata

kesken työpäivän

hopeisia hiuksia rullatessa

niiden välkehtiessä viisauden värejä

elokuun auringossa

Kun 1920 luvulla syntynyt nainen kertoo

ohimennen, verkkaisena

ennen kaikkea nöyränä

” ei kaikki saa sitä kenet ne tahtoisi saada
ei ne saa sitä ikinä”

Aivan yhtäkkiä pitää luopua kauanodotetusta kesästä

Kun luuli

Kun odotti vielä joskus hengittävänsä toista
Näkevänsä toisen silmissä koko elämän