Kosketuksia ihollani vaikka kuinka pesen itseäni,
sisintäni ahdistaa ja alan inhota itseäni.
Miten saatoin tehdä taas vasten omaa tahtoani.
Pisteleviä kohtia jotka eivät katoa raapimalla,
valuuko kyyneleitä myös sinun poskella?
Kuluuko elämäni tästälähin arpia parantamalla?
Tuskaa, ikävää ja murhetta jota mieleni tuottaa,
en sitä voi poistaa koska sinua en saata unohtaa.
Miksi menivät asiat vaikeiksi, olemmeko unohtaneet mitä tarkoittaa rakastaa?
Selite:
kirjoitin koska tuntuu että en osaa unohtaa, enkä voi unohtaa ja vaikka teen mitä, oon aina samassa tilassa. Kun mä haluan että kaikki loppuu, sä haluat että uusi alkaa ja mä meen mukaan. tää on noidankehä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen eli hyvä