Nimetön

onnellisuus valuu minuun kuin sadevesi lapsen kämmeniin,
kimmeltämään, täyttäen kokonaan,
lammeksi josta elämääni peilata

onnellisuus valuu yli äyräiden,
käsistä maahan, kumisaappaiden kärjille
mutta se on onnellisuuden tehtävä,
olla katoavaista

kun sade lakkaa, ovat minun käteni pidelleet niin paljon onnellisuutta
että kosketukseni jättää pieniä pisaroita minne menenkin,
että ihoni muistaa miltä tuntuu olla lähde,
miltä tuntuu olla autiomaa