Olen odottanut jo kauan.
Alan muistella sitä miten olen odottanut,
en sitä kun olit tässä.
Sitä en muista.
Ikävöinyt olen vielä pidempään.
Jo silloin kun makasin vierelläsi pimeässä huoneessa.
Täynnä sinun tuoksuasi.
Olin vain sinun.
Niin paljon että lakkasin olemasta mitään muuta.
Vain sinun.
Sen lisäksi pelkkää tyhjää.
Odotus ja ikävä,
ensin vihollisiani sitten ystäviäni.
Pian joudun ne hyvästelemään.
Taistelen unohdusta vastaan.
Lopulta se peittää kaiken alleen.
Ja taas on pelkkää tyhjää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullisuuden, tyhjyyden tunteen hyvin kirjoitat. Ehkä joskus unohdus on lopulta se ystävä vaikka jäisikin vain tyhjyys...