Syysyönä kuljin
vasten viimaa
annoin pohjatuulen
koskettaa sieluani.
Toivoni on heissä,
jotka lämmöllään
kantavat muita.
Vielä saapuu tulva
rikkoo rakkauden
valamat muurit.
Kuka silloin
jättää jälkensä
jälkieni viereen?
Tällä tuhotulla rannalla.
Selite:
...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi