Hän kutsui minua narrikseen,
ei kertonut kuka oli.
Hänen sanansa kaikuivat ikuisuuteen.
Hän oli valo, jota yksikään ei voinut koskettaa.
Hän ei tiennyt narrin puijaavan vain itseään,
ei tuntenut edes omaa sisintään.
Hän halusi olla kynttilän lepattava liekki,
jonka tumma yö hellästi uneen vaivuttaa.
Hän halusi kertoa salaisuutensa-
kukaan ei kyennyt kuulemaan.
Hän kutsui minua narrikseen,
ei tiennyt kuka oli
ja peilit hymyilivät hiljalleen. 16.8.98
Selite:
Eräs vanha ystäväni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
