![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-876-1708657190.jpg?itok=fLsbpYVT "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva")
Peilautuu näyteikkunasta
kuva naisesta,
meikatusta naamasta,
minihameisesta.
Hän häpee kuvaa tuota,
– jopa omaa varjoo –
onhan se pelkkä vuota,
jos joku maksua tarjoo.
Hullut ja humalaiset povella,
naista pelottaa.
Aamulla tapaaminen kotiovella,
naapurikin nolottaa.
Ohi hitaasti lipuva auto,
ivallisesti hintaa kysyy.
Ravintolan ees hätähuuto,
joku alottelee käsirysyy.
Kylmän kostea yö alkaa,
naista viluttaa.
Matista muistaen toistakin jalkaa,
apua valuttaa.
Jälkeen parin tai monen,
– kestää koko yön –
tarjottu surkee roponen,
löysää jo vyön.
Lipevä mies käteen tarttuu,
voimalla rahan vieden.
Nainen menee, lapsihan varttuu
aamul ääres lieden.
Kyynel, toiseen hukkuu muistosäe.
Tätäkö on ihmiselo?
Toive ettei tutut näe
tai joku telo.
Ei jumalauta!
Eikö kukaan auta?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämän rikkoma sielu.
Pisti miettimään elämän varjopuolia.
Onnistunut setti siis.
surkuhupaisa ironinenkin on kuvausksesi
miksi joiidenkin on ehkä pakko
alistua moiseen käsittelyyn
on yhteiskunnan rakko
pian puhki saatava
Ihminen jokainen on yksilönä arvokas
joskus vain tuntuu kaikki on vain teoriaa
maailman vanhimman ammatin kirot hyvin analysoitu - kumpi sitten lie uhri, myyjä vai ostaja?
Tämä riipaisee todella syvältä.
Tästä runosta riittää pohdittavaa monelta kantilta, upea runo.
Surullinen kuvaus... silti samoilla linjoilla kuin Puuhevonenkin... jokaisen pitää auttaa itse itseään tai hakea apua, ei sitä kukaan tarjoamaan tuosta vain tule. Hyvin kirjoitettu.
Amsterdamin punasten lyhtyjen kadulla lie ollut runoilija
kun non maailmaa ihmettelee, toisten realiteetti toisille kauhistus
Tuollainen elämä on varmasti henkisesti raskas ilman mitään omanarvontuntoa..
Joka herättää muissakin ihmisissä sekä sääliä että inhoa, vain hyväksikäyttäjät nauttivat.
No perskeles! Nyt on tartuttu rohkeesti aiheeseen johon moni ei koskisi pitkällä tikullakaan! Hyvä!
tässä oli stä jotakin
tästä voisi tehdä vaikka
elokuvan
Hyvä ja raakakin kuvaus eräästä elämänsä suunnan valinneesta.
Sivut