♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 4.8.2024 16:04
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Joskus on ihan hyvä olla töissä kilometritehtaalla, missä maisemat ovat avaria ja ilma kevyttä hengittää.
Matkamies maailman.
Hieno runo.
Mielen kuntoutusta.
Oi jestas... tää on !!
Hieno !
Jotkut ovat luotuja kulkemaan, sitä sanotaan sydämen levottomaksi liikkeeksi ;) Vakavasti puhuen, koti on kaunein sana. Sen tietää jokainen, joka on ollut koditon. Kulkee, kulkee tämä!
elävä henki haluaa elävät puitteet. Hieno runo.
Levoton on luonto kulkijan, hyvä runo
Jotkut vain ovat tuollaisia. Hyvä runo
Syvällistä olet tekstiä luonut ja vaikutus on sen mukainen.
Kyllä nuo laatimasi kysymykset ovat niin perusteellisesti esiin tulevia, että luulen useammankin lukijan kuin minä, jäävän hiljaisena omalla kohdallaan vastauksia miettimään ja tokko monikaan, joka kysymykset on omalla kohdallaan kokenut, kunnollista vastausta löytää.
Miettimään se jättää.
Olipas taas runo viimmesen päälle.
Se vain on niin, että kulkijan veri kohisten soi. Ja mitäpä tuosta patoamaankaan. Hienosti sanailet tästäkin aiheesta.
Hyvin erityylinen kuin muut lähiaikoina julkaisemasi runot. "Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen" -tyyppinen. Kohtaa "siellä mistä aamu sarastaa ei saa nukkumista arastaa" en täysin tavoittanut.
Sivut