Siinähä mie
taas kerra
häilyn ~ Hei! Et voi sanoa noin! ~ – Okei, okei! Korjataa se. –
siis tattina tönötän – Kelpaaks toi? – ~ Kelpaa! ~
pyyhkeen kehiin nakkaamisen
ja lähestymiskiellon
rajaamal alueel,
jota lontoolaiset kuhtuu: ” No man's land”.
Miun huonol kielipääl
se on yht ku: ”Ei miehinen pläntti”. ~ Haloo! Onpa omapäinen käännös. ~
Niih... Iha ilma katkeruuksii
toi siis tulee siit,
et on kyse leikkikentäst,
jos leikitää kissaa ja hiirtä
tai kute kalastajien eliitti leikkii
’pyyvvystä ja vapauta’. – Kelpaaks selitys? – ~ Rimaa hipoen! ~
Ai joo! Pohin siis siel
ties kui monetta kertaa
koko kuvioo
ja sen mielekkyyttä tahi vikasuutta
oottaes hänen shakkimattii
tahi parhaillaa pattii,
siis miu kannalta. ~ Voisitko hieman selventää? ~
Joo! Kaho,
ku oon pähkäilly,
et miksei vois mölästä
iha suoraa,
jottei vois vähempää kiinnostaa? ~ Siinähän menisi leikistä pohja kokonaan! ~
Tottaha toi o
ja miulle o iha sama
leikkii tuota,
vaik ajankuluks.
Mie oon sen verran
vahval ihetunnol varustettu,
jotta miun polla kestää
kynneiskut
ja koukkujen päästön.
Kyl mie lähen
siit leikkikentält
vikeltää tahi uimaa,
enkä jää ketarat oikosena makaa
tahi maha pystys kelluu.
Noitten leikkijien
pitäs vaa hokata,
et kaikil ei oo
samat pelivälineet pakis. – Ymmärks? – ~ Ymmärrän! ~
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mainio teksti, vaikka hieman muutamissa kohdin asettelu onkin...rimaahipova ;)
Sivut